Eivät poliitikkojen puheet se pääasiallinen haitta ole, vaan se aatemaailma, mistä ne puheet kumpuavat. Pääministeri Orpo osoitti taas kerran täysin ennakoidusti, ettei hänellä ole mitään sitä aatemaailmaa vastaan.

Ihme selitystä Siltalalta, eikä Hesari tietysti viitsi tarkastaa asiaa. Viimeisin teos on Keskisarjan ja Sakari Siltalan yhdessä kirjoittama Alfons Håkansin historia "Merenperintö", joka ilmestyi tänä vuonna. Eikä siinä mitään, kyllä kirjoja julkaista saa. Mutta miksi kiertely?

Join millions who have switched to Grok.

Huomaan, että tästä viiden vuoden takaisesta klassikosta tehdyt coverit ovat nyt nousemassa radiosoittoon, enkä pistä sitä ollenkaan pahakseni.

. tai no mene tiedä, ehkä juuri siksi heidät pitääkin potkia maasta pois. Eivät sovi tarinaan.

Siihen nähden, että toinen hallituspuolue ei muuta teekään kuin hokee "huonolaatuisten" maahanmuuttajien kielitaidottomuudesta ja työttömyydestä, niin häkellyttävä määrä karkotettavista tuntuu sekä osaavan suomea että käyvän töissä.

Ylinnä sitaatti Sanna Ukkolan eilisestä kolumnista, jonka toista kappaletta ymmärrettävistä syistä ei ole lähteistetty linkeillä. Alempana Forbesin ja Barron'sin uutiset.

Tämä on toistuva kuvio. Tutkijat ja sosiaalista mediaa seuraavat kansalaiset havaitsevat nämä asiat hyvissä ajoin ja huomauttavat niistä. Mediassa ne ohitetaan tai kehystetään ohimennen "kohuiksi", menee jonkin aikaa, ja sitten ihmetellään miten moista tapahtuu vallan huipulla.

Vieläkö muistatte, kun Keskisarjan rasismista huomautettiin julkisesti viisi vuotta sitten? Asian nostanutta historiantutkijaa vaadittiin raiskattavaksi, Keskisarjan ammattikollegoita syytettiin kateudesta, ja Ilta-Sanomat teki Keskisarjasta itsestään jutun todellisen marttyyrin.

Nyt kun ilmavoimat mietiskelevät uusia lippuja, niin muistutan, että vuoden 1918 sodassa lentokoneet otti ensimmäisenä käyttöönsä punainen puoli. Bonuksena tulisi se, että ilmavoimat voisivat osallistua vaivatta vappukulkueisiin.

Jos toisen hallituspuolueen puheenjohtaja alkaisi jutella juutalaispankkiirien salaliitosta, niin miten käypä ratkaisu olisi hallituksen pomolta lausahtaa, että no hän nyt puhui vain omille joukoilleen?.

Voileipävallankumous.

Juha Sipilä olisi sanonut vain, että vähemmällä pitää saada enemmän, ja siteerannut vielä päälle Schumpeteria. Purra sen sijaan jankuttaa väestönvaihdosta ja seinää päin ajamisesta samalla kun kannattajat maalittavat vuorotellen milloin minkäkin yliopistollisen tutkimushankkeen.

Valtiovarainministerin jutut alkavat olla poikkeuksellisen todellisuudesta vieraantuneita, hyvin levottomalla tavalla. Siis jopa poliittisen retoriikan nykytila ja yleinen riman madaltuminen huomioiden.

Riikka Purralla ja väestönvaihtajilla on siis yhteinen tavoite!

Odotan tietyllä mielenkiinnolla, koska puolustusvoimien tunnuksien kaksoismerkityksistä kiinnostuneet huomaavat, millainen on esikunta- ja huolto-toimialan tunnus.

Viime aikoina olen muutenkin miettinyt, että nykyinen näennäisen rauhanajan politiikka saa sekin kohtalaisen tuhoisaa jälkeä aikaiseksi. Siinä kohtaa kun ministeriö sysää parisenkymmentätuhatta lasta köyhyyteen, niin on silläkin aika kova inhimillinen hinta.

Itse tietysti pitäisin väliintuloa Ukrainassa suotavana, ja virittelin tästä jutustelua jo vuonna 2022. Sillä olisi tietysti hintansa, mutta uskon, että se lankeaa ajan mittaan maksettavaksi joka tapauksessa.

Tässä vaiheessa eristäytymisajattelun ja interventiosta pidättäytymisen riskit alkavat kuitenkin realisoitua täysimääräisinä. Ei ole sattumaa, että isolationismi on oikeistopopulistien suosikkipolitiikka. Silloin voi keskittyä kotoisiin kulttuurisotiin.

Todennäköisesti pääsyy siihen, miksi Ukrainassa ei ole tehty interventiota on, ydinsodan pelon ohella, länsimaiden trauma Afganistanin ja Irakin sotien jäljiltä. Uuskonservatiivien ristiretket antoivat väliintulolle huonon maineen, ja nyt sitä ei voi tehdä, vaikka pitäisi.

Väliintulossa olisi tietysti riskinsä. Kaikissa valinnoissa on. En puhu nyt kaatuneista tai sodanuhasta, vaan enemmän moraalisista riskeistä. Interventiopolitiikka voi johtaa pahimmillaan ristiretkimentaliteettiin, sotilaallisten ratkaisujen ylevöittämiseen.