@ranzku Itehän haluaisin olla tommonen hienostunu ihminen, joka siemailee viiniä juustolautasen äärellä. Mutta oon juntti joka juo vaan lonkeroo ja syö jotain Oltermannia.

Hämmennyn aina hitosti, kun työssäkäyvät perheelliset ihmiset kertoo lukevansa monta kirjaa viikossa. Kunnes muistan, että ainiin, ne kuuntelee niitä tuplanopeudella arkiaskareiden ja/tai töiden lomassa.

Mahasyöpöpotilaista 25–30 % on elossa 5 vuoden kuluttua diagnoosista, ja koska iskän tilanne diagnoosivaiheessa oli huono, tää on tuntunu lähes kirjaimellisesti ihmeeltä. Kiitollinen muistan olla yhä edelleen – jos en ihan päivittäin, niin ainakin melkein. 2/2

Tänään vietetään Maailman syöpäpäivää. Ens kuussa tulee jo 7 vuotta siitä, kun mun isä pääs onnistuneen leikkauksen jälkeen "jatkoajalle" – koko mahalaukku ja sen mukana syöpä jäi leikkauspöydälle. 1/2

Järkytin harkkapaikan nuoriso-osastoa kertomalla, että minun aikana lukiossa kaikki tehtävät ja kurssikokeet ja ylppärikokeet tehtiin kynällä paperille. Siitä seurannu keskustelu: – Oikeesti? Ei oo todellista! Miten vitun vanha sää oikeen oot? – Ihan vitun vanha.

En saanu mistään semmosta mallia, että terve, työssäkäyvä ihminen kadehtis työkyvyttömän elämää. Siks en kai itekään osaa sitä kadehtia. Lopuks kuitenkin vielä selvennän, että ideologista työttömyyttä EN hyväksy (eikä hyväksy mun perhekään). 6/6

Mun vanhemmat ei koskaan valittanu siitä, että he joutuu maksamaan palkastaan veroja, jotta se työkyvytön skitsofreenikko saa kansaneläkkeensä. Päin vastoin, se oli itsestäänselvää, että sairaille ihmisille tarjotaan katto pään päälle ja ruokaa jääkaappiin. 5/6

Kaikkein merkittävin tekijä mun oman arvomaailman rakentumisessa oli varmaan se, ettei mun perheessä koskaan puhuttu alentavasti noista sukulaisista tai muistakaan huono-osasista. 4/6

On ollu pyörätuoliin johtanutta MS-tautia, vaikeehoitoista skitsofreniaa, pitkäaikaistyöttömyyttä, alkoholismia. Näin jo lapsena, ettei kaikkien ihmisten elämä mee oppikirjojen mukaan ja että kohtaloita on monenlaisia. 3/6

Oon vasemmistolaisesta perheestä. Mun omat vanhemmat oli kyllä työelämässä koko ikänsä, eli tukien varassa meidän perhe ei koskaan eläny, mutta vähän kauempana suvussa on ollu huono-osasuutta enemmänkin. 2/6

Oon tässä saanu useempia kommentteja, joissa on oltu sitä mieltä, ettei oo muiden tehtävä kustantaa työkyvyttömien elämää. Tiivistän huvikseni muutamaan twiittiin, miks oon tämmösissä asioissa vassari ja miks kannatan järjestelmää, jossa työkyvyttömistäkin huolehditaan. 1/6

❄️☀️❄️

Noniin, tänään on vähän parempi päivä ku eilen, kun sain nukuttua helvetillisiä univelkojani pois.

Harva asia vituttaa mua yhtä paljon ku tämmönen ylimielinen suhtautuminen työkyvyttömiin ihmisiin, jotka kuitenkin yrittää kuntoutua takasin työelämään. Ja tämäkin Katriina mainostaa profiilissaan olevansa kristitty. Mihin se armo ja lähimmäisenrakkaus taas jäi?

On paljonkin sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torju.

😂😂😂

Taloyhtiön naisten saunavuorolla joku random naapuri viereisestä rapusta alko selittää mulle koiransa kuulumisia, johon minä: "Eiku niin, sä oot se, kenellä on se pieni terrieri? Mulla on tosi huono kasvomuisti mutta koiran kyllä muistan!" 🤷‍♀️🤷‍♀️

Tällä alustalla ois huomattavasti helpompi käydä asiallisia keskusteluja, jos niitä helvetin itkunauru- ja oksennushymiöitä ei ois olemassa. Yritä siinä keskustella niinku aikuinen ihminen, kun vastapuoli latelee pelkkiä 😂😂😂 ja 🤮🤮🤮 -litanioita takasin.

Joo o. On se kumma juttu, ettei kurkkumätä-, polio-, tuhkarokko-, sikotauti-, korona- ja influenssarokotteet estä tavallista flunssaa 🙄

No mutta nyt ollaan tärkeiden kysymysten äärellä 🤷‍♀️ Sillon kun laseja pidän, niin enpä nyt vessaan mennessä erikseen niitä pois ota. Mites muut rillipäät?

Koira tykkää minusta.